Uudenmaan tiepiiri
Ympäristötaide liittää tien
maisemaan
Suomessa on tehty viime vuosina useita
tietaidehankkeita. Kunnat ovat kohentaneet imagoaan ja näkyvyyttään
taideteoksilla. Tiehallinto on tehnyt jo useamman vuoden ajan taiteilijoiden
kanssa yhteistyötä moottoriteiden rakentamisessa sekä meluesteiden,
siltojen ja alikulkujen suunnittelussa. On käynnistynyt uudentyyppinen
suunnittelujakso, jossa arkkitehtuurin voimin edesautetaan
liikenneympäristön ulkonäön muotoutumista.
Uudellamaalla upeaa tienvarsitaidetta
Tiellä liikkujalle tietaideteokset ovat osa
maisemaa. Kokemuksellinen sisältö ja kulttuuriset merkitykset ovat tärkeä
osa monia ympäristötaideteoksia. Useissa teoksissa muunnetaan taideteoksen
avulla ympäristön perinteistä ilmettä ja merkityssisältöä tuomalla
ihmisille uusia virikkeitä. Uudenmaan tiepiirin alueella on useita
tietaideteoksia, joista näkyvimmät on esitelty tässä.
Tietaidetta ovat Suomessa tehneet mm. Anne
Eerola, Annukka Korhonen, Ekku Peltomäki, Antero Toikka, Niels Haukeland, Pekka
Manner ja Hannu Siren. Useita ympäristötaidekilpailuja on myös järjestetty
esimerkiksi meluesteiden ja muun tienvarsirakentamisen suunnittelussa.
Osa tienvarsien taideteoksista on Tiehallinnon
rahoittamia, mutta suureen osaan on saatu rahoitusta myös kunnilta ja joskus
yksityisiltäkin tahoilta.
Nelostien taideteokset
Lahden ammattikorkeakouluun kuuluva Lahden
taideinstituutti aloitti Lahdentien laajentamiseen liittyen koulutushankkeen
taide ja Valtatie 4 vuonna 1997. Tavoitteena oli taideteoksin korostaa
merkittäviä maastonkohtia, jaksottaa matkan etenemistä ja pyrkiä luomaan
paikallisuuden tuntua pysäköimisalueille. Projektissa pyrittiin myös
kehittämään opiskelijoiden valmiuksia osallistua ympäristörakentamiseen ja
suurimuotoisten ympäristöteosten suunnitteluun.
Hankkeen tavoitteena on ollut tien visuaalisen
ympäristön parantaminen. Tietaideprojektissa myös koko matka Riihimäeltä
Lahteen on nähty kokonaistaideteoksena, jonka elementtejä ovat liike, tie,
auto ja tietaideteokset. Matka on prosessi ja kokemus, kuusikymmentäkahdeksan
kilometriä tilaa. Nelostien teoksista osa sijaitsee Hämeen tiepiirin alueella.
Nelostien ensimmäinen taideteos tulee vastaan
Sibeliuksen kotikaupungin Järvenpään eteläisen liittymän kohdalla ja jää
moottoritien itäpuolelle. taideteos on nimeltään Nuottiviivasto
ja siinä on kuvattu Uusimaalaisten laulun ensinuotit. Nuotit on
taiteillut Yrjö Ala-Heikkilä.
Mäntsälän ympäristötaideteos on nimeltään Kiven
ja valon kunta. Teoksen nimi viittaa alueen kivenlouhimoihin. Teos
koostuu kivenlohkareista ja reliefeistä ja sen taustana on eri väreissä
loistava metsikkö. taideteoksen on tehnyt Mikko Aho. Teos sijaitsee
Mäntsälän eteläisen liittymän kohdalla moottoritien itäpuolella.
Orimattilaa kuvaa Liehuva hevosenharja. Taiteilija
Paavo Palokangas on toteuttanut graniittisen hevosenpään
teräsharjaksineen Levannon liittymään, moottoritien itäpuolelle.
Hollolan ympäristötaideteos sisältää
keskiaikaista salaperäisyyttä. Kansantarinan mukaan Hollolan keskiaikaisen
harmaakivikirkon rakensivat jättiläiset nimeltään Hollo ja Martta.
Taiteilija Yrjö Ala-Heikkilä on suunnitellut Hollolaan kivitaideteoksen, jonka
nimi on perinteitä mukaillen Hollo ja Martta. Kiviveistos näkyy
etelästä tultaessa ennen Perälän levähdysaluetta ja jää moottoritien
itäpuolelle.
Lahden taideteos on moniosainen kokonaisuus,
johon kuuluu Valoneula ja sen juurella oleva kompassiruusu sekä Siniset
jarrut -nimiset lähestymisvalot keskikaistalla. Myös sininen ramppi
valoineen kuuluu Lahden ympäristötaideteokseen. Taiteilija on Kari
Lindström.
Porvoon moottoritien ympäristötaide
Porvoon moottoritie ja sen 15 kallioleikkausta
valittiin vuonna 1996 koekohteeksi kallioleikkausten valaisemisessa. Teos
ajoitettiin Porvoon 650-vuotisjuhlavuoteen. Suunnitelma pyydettiin
valotaiteilija Ekku Peltomäeltä, joka suunnitteli kallioleikkauksen omaa
muotoa tukevan harmonisen taideteoksen. Valaistus ei ole liian huomiota
herättävä tai värikäs, joten se ei heikennä liikenneturvallisuutta.
Tien molemmilla puolilla on kallioon kiinnitetty
lamppuja, jotka valaisevat kallioseinää. Helsingistä Porvooseen ajettaessa
teos näkyy noin 700 metrin matkalla. Lamput ovat vähintään kolmen metrin
korkeudessa, etteivät ne vahingoittuisi tai häikäisisi autoilijoita.
Kallioseinä on korkeimmillaan hieman yli 20 metriä. Tienkäyttäjät näkevät
teoksen noin puolen minuutin ajan. Hämäräkytkimillä varustetut valot palavat
jatkuvasti pimeällä vuodenajasta riippumatta - valoisina kesäöinä valot
eivät syty. Keväällä ja syksyllä valot valaisevat kallioseinää pitkin
valuvia vesinoroja. Talvella jäähän heijastuvat valot hohtavat sinivihreää
valoa.
Kehä 3:n ja Turun moottoritien Sinikurjet
Turunväylän ja Kehä III:n liittymäalue
toteutettiin kansainvälisen E18-tien ja pääkaupunkiseudun porttikohtana.
Liittymästä suunniteltiin avara maisematila sulavine tielinjoineen,
meluaitoineen, kaiteineen ja siltoineen.
Liittymän keskipisteeseen on sijoitettu kolme
voimajohtopylvästä, jotka on muotoiltu sisääntulokohdan leimaaviksi
ympäristötaideteokseksi nimeltään Sinikurjet. Muotoilusta on
vastannut Antti Nurmesniemi ja toteutuksesta IVO, eli nykyinen Fortum.
Sinikurjet valmistui vuonna 1996. E18-tien sinistä tunnusväriä sovellettiin
taideteoksessa, sillassa ja meluesteissä. Pentti Hautala on suunnitellut
Turunväylän yli kulkevan kevyenliikenteen sillan alaosan sininen valaistuksen.
Länsiväylän ympäristörakenteet
Jarmo Suomisen tiimi on suunnitellut Tapiolan ja
Hakalehden alueen meluntorjuntarakenteet Länsiväylän ympäristössä. Alueen
pitkät, harjumaiset maavallit käyvät alueella vuoropuhelua teräksisten
meluesteiden ja siltojen kanssa.
Otaniemen liittymän alueen muodon viimeisteli
arkkitehti Anne Eerolan suunnittelema Purjeet-niminen teos. Pyöreällä ja kymmenen metriä leveällä betonijalustalla
seisova purje on rei'itettyä alumiinia. Teoksen kokonaiskorkeus on 27 metriä
ja se painaa noin 9000 kiloa. Purjeet valittiin useista eri vaihtoehdoista
kuvaamaan parhaiten Länsiväylän merenhenkisyyttä yhdistäen sen Otaniemen
teknologiamaisemaan.
Länsiväylän Otaniemen liittymän
ulkokaarteessa sijaitsevalla kuvanveistäjä Hannu Sirenin Vastuu-nimisellä
kallioleikkausteoksella on paljon katsojia
vilkasliikenteisellä Länsiväylällä. Maiseman käsittely
kallioleikkauksineen noin 200 metrin matkalla on esimerkki taiteilijan
hakeutumisesta yhteistyöhön arkkitehtien ja rakennuttajien kanssa. Vastuu-teos
viestii, että luonnosta on kannettava vastuuta. Kaupunkilainen irtautuu
helposti luonnon elementeistä. Kivimateriaalin alkukantaisuus, muoto ja
jännitteet puhuttelevat ohikulkijoita kiireen keskellä. Kallioteos muodostuu
kolmesta eri osasta. Läntisin osa on pieni muoto liittymän kaarteessa,
keskellä kohoaa rosoinen musta osa ja itäisimpänä kohoaa teoksen näyttävin
osa, kulmikas ja säännöllinen punagraniitti.
Tapiolan ja Hakalehdon alueen ilme on SAFA:n
arkkitehdin Jarmo Suomisen johtaman Trollius-tiimin suunnittelema. Pitkät,
harjumaiset maavallit on sovitettu yhteen teräksisten meluesteiden ja siltojen
kanssa. Väriskaala on valittu Tapiolan vihreän ja valkoisen mukaan.
Kesäaikana vihreys korostuu 43 000 istutetun taimen ansiosta
Halkopino Tuusulanväylän varressa
Torpparinmäkeä suojaavan Tuusulanväylän
meluesteen eteen on rakennettu Halkopino- niminen
ympäristötaideteos. 230 metriä pitkään ja kaksi metriä
korkeaan teokseen on uponnut kolmesataa kuutiota halkoja. Kuvataiteilija Ritva
Harlen suunnitteleman Halkopinon yhtenä ideana on, että se muodostaa
akanvirran eli vastavirran Vantaanjoelle. Teoksella pyritään myös parantamaan
meluesteen eristävyyttä. Vuonna 2000 valmistuneen Halkopinon kokosivat
projektityönä pitkäaikaistyöttömät.
Vuosaaren sisääntuloväylä
Vuosaaren liikenneympäristö muodostaa
pääsisäänkäynnin Helsingin voimakkaimmin kasvavaan kaupunginosaan ja siitä
on tulossa väylä Vuosaaren uuteen suursatamaan. Vuosaaren valotaideteoksen
perustana ovat kokot, jotka pelastivat Helsingin sota-ajan pommituksilta.
Vihollisen pommittajat harhautuivat kokkojen ansiosta kaupungin sijainnista ja
pudottivat lastinsa Vuosaaren korpiin.
Vuotien valaistus on ainutlaatuinen. Tien
molemmilla puolilla on rei'itetyt metallipylväät, jotka on valaistu alhaalta
päin. Liikkuvasta autosta katsottuna valo näyttää liikkuvan ja muuttuvan
pylvään sisällä. Ajoradat on valaistu perinteisillä lampuilla, jotka
roikkuvat tien päällä vaijereissa. Vaijerit on kiinnitetty tien vieren
valopylväisiin.
Vuotien suunnittelussa on ajateltu kaunista
maisemaa ja silmänruokaa. Tavanomaisen harmaan betonimuurin sijasta on
tukirakenteina tien vierillä käytetty kivikorirakenteita. Kivikorit ovat
katiskoja muistuttavia metallikehikoita, jotka täytetään kivimurskalla. Kivi
on louhittu samasta paikasta, missä Vuotie kulkee, joten tummanharmaa väri on
huolellisesti sovitettu ympäristöön.
Nummelan Meritien eritasoliittymä
Nummelan eritasoliittymä valtatiellä 2 avattiin
liikenteelle syksyllä 2003. Jo liittymän suunnittelun alkuvaiheessa selvisi,
että alueella olleen Niemelästä Nummelaan kulkevan voimajohdon linjausta
olisi muutettava. Vihtiläisen valtuutetun Aila-Helena Löfgrenin aloite sekä
Vihdin kunnan, Tiehallinnon ja kantaverkkoyhtiö Fingridin yhteistyö tuotti
suunnitelman, jossa johtomuutos toteutettiin maisemaratkaisuna.
Marraskuussa 2003 tämä liittymän tilataideteos
- pylväs, jonka varsinainen tehtävä on kannatella 110 kilovoltin
voimajohtoja - valaistiin. Voimajohtopylvään asun suunnitteli
sisustusarkkitehti Jorma Valkama. Ristikkorakenteinen pylväs sai ylleen
peltikasettielementeistä kootun, kolmea eri sinistä heijastavan
"mekon". Tilataideteoksella ei vielä ole nimeä.
Karkkila
Karkkilassa on 2-tien liittymässä alueen
teollisuushistoriaa kuvaava teräsvalusanko, josta käytetään
myös nimeä valusenkka. Kyseessä ei ole varsinaisesti taideteos, vaan
aikoinaan Imatra Steelin tehtaalla käytössä ollut 40 tonnin teräsvalusanko
eli senkka, josta kaadettiin sulaa metallia. Imatra Steel lahjoitti
tarpeettomaksi käyneen senkan Suomen valimomuseosäätiölle, josta se
kulkeutui Karkkilan maamerkiksi liittymän rakennuksen yhteydessä. Karkkilan
Lions Club organisoi ja kustansi senkan uudelleen sijoittamisen liittymään.
Kookas teräsvalusanko on valaistu sisältäpäin. Idea on käytössä myös
useilla Ruotsin valimopaikkakunnilla, joissa on nähtävissä samantyyppisiä
alueen historiaan liittyviä maamerkkejä.
Turun moottoritien sisääntuloväylä
Turun moottoritien päässä Huopalahdentiellä
on koivuistutus, joka syntyi kulttuuripääkaupunkivuoteen valmistuvan Helsingin
sisääntuloväyläkilpailun tuloksena. Vihreä -niminen taideteos voitti
suunnittelukilpailun, jolla haettiin kaunistusta Helsingin
sisääntuloväylille. Uudenmaan tiepiiri on vastannut ympäristötaideteoksen
toteuttamisesta.
Koivuistutus kasvaa vielä, joten se on
parhaimmillaan vasta myöhemmin. Ympäristötaiteen rakentamista ovat kiusanneet
alkuvaiheessa sekä ankara kuivuus että rahapula, minkä vuoksi valaistus
voidaan toteuttaa vasta myöhemmin. Koivuja on istutettu Professorintien
ylikulkusillan ja Huopalahden väliin molemmin puolin Turunväylää. Puita on
myös moottoritien viheralueella.
Sisääntuloväylän suunnitelman tekijä on
maisema-arkkitehti Emilia Weckman, joka oli kilpailuun osallistuessaan vielä
opiskelija. Weckman on jäljitellyt suunnitelmassaan kartanoiden pihaan johtavaa
koivukujaa. Yhteensä istutettuja koivuja on 315 ja valaisimia puiden tyveen on
tarkoitus tulla noin sata. Huopalahdentien valaistus sai kunniamaininnan vuonna
1999 Vuoden valaistuskohde-kilpailussa.
Sisääntuloväylien Valoaalto-teokset
Lahdenväylällä ja Itäväylällä on
rakennettu valokuitu-aaltoviivoista
väriä vaihtavat valoteokset,
jotka toivottavat tulijan tervetulleeksi Helsinkiin. Aaltomaiset teokset
symbolisoivat Helsingin merellisyyttä ja mukailevat vapaasti Helsingin vaakunan
aaltokuvioita. Teokset on suunnitellut SITO, ja ne sijaitsevat molemmilla
sisääntuloväylillä (Lahden- ja Itäväylillä) Helsingin kaupungin rajan
tuntumassa.
Lauttasaaren ja Lapinlahden sillat
Lapinlahden sillan kantavat rakenteet on valaistu
sivustapäin. Silta on väriltään vihreä ja monimetallilamppujen valkoinen
valo korostaa sillan väriä kauniilla tavalla. Sillan on suunnitellut ja
toteuttanut SITO.
Lauttasaaren sillan muotoiluhistoriallisesti
arvokkaat tievalaisimet säilytettiin ajoväylän valaisimina uusimalla
vanhentuneet valonlähteet. Sillan graniittiset pilarit on valaistu kiven omaa
sävyä korostavilla pienillä monimetalliheittimillä. Sillan valkoiset
kannatinpalkit on valaistu pintaa pyyhkivillä monimetallivalonheittimillä,
jotka on piilotettu erikoisvalmisteisten häikäisysuojien taakse suojaan
rannoilla ja merellä kulkevien katseilta. Valaistu kannatinpalkki tuo sillan
silhuetin esiin ulkomereltä tultaessa ja valaistut pilarit muodostavat portin
Seurasaaren selälle suunnattaessa. Sillan valaistuksen on suunnitellut
LT-Konsultit Oy.
Malmin hautausmaan kiviaita
Jykevä luonnonkiviaita Malmin hautausmaalla on
moottoritien varressa. SITO:n suunnittelema ja toteuttama valaistus on
toteutettu valonheittimillä kahteen suuntaan toimivana valotaideteoksena. Kun
teos ohitetaan kaupungista päin tullessa, kiviaineksen muoto korostuu
lämpimissä väreissä ja sen tarkoitus on luoda kaupungista poistuvalle
kulkijalle lämminhenkinen tunnelma. Kun taas valoteos ohitetaan kaupunkiin
päin, se näyttäytyy vastavalossa kylmänä ja pimeänä ja näin ikään kuin
varoittaa edessä olevista kaupungin ja liikenteen vaaroista.
Tuusulantien Valoviiri
Teos on Helsingin kaupungin rajan tuntumassa ja
toivottaa kaikki autoilla ja lentoteitse saapuvat tulijat tervetulleeksi Suomeen
ja sen pääkaupunkiin Helsinkiin. Valoviiri-teos
rakentuu noin viidestäsadasta ohuesta metallikepistä, jotka
loistavat 260 eri värisävyssä. Valoviiri-teokseen on ohjelmoitu useampia
vaihtuvia kuvioita. Ohi ajava autoilija ei ehdi näkemään kuvion vaihtumista,
mutta seuraavana päivänä ohikulkijalle näyttäytyvä teos voi olla jo toisen
näköinen.
Valoviiri loistaa itsenäisyyspäivänä
sinivalkoisissa väreissä ja jouluna sen perusvärit ovat vihreä ja punainen,
joista muodostuu joulukuusi. Metallikepit eivät uhkaa liikenneturvallisuutta ja
ne taittuvat, mikäli jäävät auton alle. Lisäksi LED-valonlähde kuluttaa
äärimmäisen säästeliäästi virtaa. Valoviiri-teoksen on visioinut Eero
Metso ja yksityiskohtaisen sijoitus- ja teknisen suunnittelun ovat toteuttaneet
SITO, Obelux ja Helsingin Energia.

|