Tiehallinto, Vaasan tiepiiriPohjanmaan kautta - Via ÖsterbottenTiemuseon julkaisuja 15 on ilmestynytLisätietoja | Jakelu | Tiemuseon julkaisut | Tielaitos 200 vuotta
Pohjanmaa on ollut monella tapaa tienraivaaja. Maamme nykyaikainen tienrakennus alkoi Pohjanmaalta 1700-luvun loppupuolella ja Vaasan piirikunta oli yksi tielaitoksen alkuperäisistä kuudesta piiristä. Vuosisatojen kuluessa maakuntaan on raivattu tuhansia kilometrejä teitä, joita myöten ovat kulkeneet niin tervakauppiaat, sotilaat, postitalonpojat, Härmän häjyt kuin autoilijatkin.
Vaasan tiepiirin julkaisema teos "Pohjanmaan kautta - Via Österbotten" (ISBN: 951-726-287-6) kertoo maakunnan tieliikenteen ja tienraivaajien historian. Teos on osa vuoteen 1999 kestävää Tielaitoksen 200-vuotishistoriaprojektia. Tutkimuksen ovat kirjoittaneet FM Tapio Salminen, FM Raisa Maria Toivo ja FM Timo Haavisto.Teos on kokonaan kaksikielinen ja siinä on 463 sivua, n. 80 kuvaa ja 18 karttaa. Kirja julkistettiin Vaasassa 8.4.1997. |
Maakunnan vanhin tiestö Varsinaiset maantiet palvelivat lähinnä viranomaisia ja sotilaita, talonpoikien kaupan kannalta tärkeä liikenne kulki enimmäkseen talvi- ja paikallisteitä, polkuja ja vesireittejä myöten. Jokien merkitys liikenteelle oli vielä 1600-luvulla tärkeä, mutta seuraavalla vuosisadalla jokiliikenne menetti asemansa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla jokien jatkuvasti madaltuessa.
Pohjanmaan liikennevaihe ja yhteydet RuotsiinPohjanmaan liikenteellinen merkitys kasvoi 1700-luvulla, kun yhteydet Itä-Suomesta etelään katkesivat rajamuutosten seurauksena. Alkoi Pohjanmaan liikennevaihe. Suomi liitettiin Venäjään 1809, jonka seurauksena vähitellen 1800-luvun kuluessa Pohjanmaan liikenteellinen merkitys väheni, kun Itä-Suomen kauppa kääntyi Venäjälle.Yhteydet Pohjanlahden yli eivät kokonaan katkenneet, ja etenkin kriisiaikoina, kuten Kriminsodan ja talvisodan aikana, vanha reitti Merenkurkun kautta Ruotsiin oli vilkkaassa käytössä.
Tokeroteitä ja moottoriväyliä
Pohjanmaan tieverkon pääreitit olivat valmiina 1700-luvun lopulla. 1800-luvulla uusia, etenkin paikallisliikenteen tarvitsemia teitä rakennettiin erittäin paljon väestön kasvaessa ja asutuksen yhä levitessä syrjäisemmille seuduille. 1830-luvulta lähtien valtio rahoitti hätäaputöinä tehtyjä tietöitä.1860-luvun nälkävuosina niin miehet, naiset, lapset kuin vanhuksetkin joutuivat hengissä pysyäkseen työskentelemään ruokapalkalla "tokeroteiden" työmailla. Tokeroksi kutsuttiin veteen sekoitettua jauhoa, jota syötiin, kun muuta ei ollut saatavilla. Myös 1930-luvun lamavuosina tietöitä lisättiin työttömyyden hoitamiseksi.Vanhan, hevosliikenteelle tehdyn tieverkon parantaminen aloitettiin jo 1920-luvulla, mutta varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin kokonaan uusi päätieverkko autoliikennettä ajatellen. Lisätietoja:
Kirjan myynti ja jakelu:
|