ja kohdataan museosillalla
|
|
|
|
|
Matkataan museotietä ja kohdataan museosillalla |
|
Vanhat kulkuväylät ovat osa suomalaisten menneisyyttä
ja nykypäivää. Keskiajan polveilevat maantiet ja 1700-luvun
paikallistiet ovat edelleen liikenneympäristömme perusta.
Holvatut kivisillat, kansanrakentajien puusillat ja teollisen yhteiskuntamme betonisillat kertovat teknisen osaamisemme kehittymisestä.
Kuva: Halikon vanha silta, Halikko (31k) Tallentaakseen liikenneverkollemme ominaisia erityispiirteitä Tiehallinto on valinnut säilytettäviksi 56 museotietä ja -siltaa.
Luettelo museokohteista
Jokainen tienmutka ei voi olla museokohde. Tien menneisyys merkitsee paljon museotietä
valittaessa. Museotie voi olla keskiaikaisen tai myöhemmän tieverkon osa.
Se voi olla myös paikallisesti arvokas vanha reitti tai pohjoisen muinainen
kulku-ura.
Museosiltaa valittaessa selvitetään siltapaikan ja siltarakenteen historia.
Maallemme tyypilliset sillat ovat etusijalla, mutta myös erikoisuuksia säilytetään.
Tiehallinnon museotie- ja museosiltakohteen valinnasta voi kuka tahansa tehdä aloitteen tiepiirille. Piiri pyytää lausunnot kohteen historiallisesta taustasta, kaavoitustilanteesta ja säilyttämisen edellytyksistä. Tiepiiri lähettää museokohde-esityksensä lausuntoineen tielaitoksen keskushallintoon, missä asia ratkaistaan.
Museotietä tai -siltaa valittaessa on olennaista, että kaikki osapuolet ovat yksimielisä kohteen arvosta ja sen säilyttämisestä.
Liikenneperintöämme suojellaan ja vaalitaan myös muuten. Merkittäviä tie- ja siltakohteita säilytetään rakennussuojelulain perusteella. Paikallisesti tärkeät tiehistorialliset kohteet voidaan merkitä seutukaavaan ja kunnan rakennuskaavaan suojelumerkinnällä. Kokonaan pois käytöstä jääneet tieosuudet, tienviitat ja välimatkan merkit ovat puolestaan muinaismuistolain suojaamia. Niiden suojelusta vastaa museovirasto. MUSEOKOHTEISTA HUOLEHDITAAN
Tiehallinto hoitaa museokohteita hienovaraisesti normaalin kunnossapidon yhteydessä. Kohteet pyritään säilyttämään valitsemishetken aikaisessa asussa. Tietä ei oikaista eikä sen mäennyppylöitä tasata. Tie pidetään liikenteellisesti hyvässä kunnossa. Jos muutoksia joudutaan tekemään, suunnittelijat ja museoasiantuntijat miettivät ratkaisut yhdessä. Siltojen ulkonäkö ja mahdolliset alkuperäiset rakenteet säilytetään.
Kuva: Porrassalmentie, Mikkelin mlk. (34k)
Turvallinen liikkuminen museotiellä on tärkeää. Kulkijan terveys tai henki ei saa vaarantua, vaikka tie poikkeaa nykyisistä liikenneoloista. Perusnopeusrajoitusta voidaan alentaa turvallisuuden lisäämiseksi. Mutkaisen tien reunoilta voidaan vesakoita poistaa, jotta näkvyys parantuisi.
"TULIN PITKIN TURKUTIETÄ, HÄMÄLÄISTEN HÄRKÄTIETÄ.." Hämeen Härkätietä myöten on kuljettu jo tuhat vuotta. Hämeen linnalta matkattiin Rengon keskiaikaisen Pyhän Jaakon kirkon kautta Portaan kylään. Takametsissä mutkitteleva museotie on aivan eriluonteinen kuin saman tien osa Varsinais-Suomen viljavilla mailla. Myös Vanhalinnan museotie Liedossa on osa Hämeen Härkätietä. Se noudattelee Aurajoen jokilaaksoa. Tien tuhatvuotisesta menneisyydestä kertovat sen vierellä sijaitsevat rautakautiset kalmistot ja maisemaa hallitseva Vanhalinnan muinaislinna. Kuva: Tallinmäki-Virojoki -tie (Suuri Rantatie), Vehkalahti/Virolahti (43k) Muita varhaisen tieverkkomme säilytettyjä osia on Fagervikin ruukin ohitse kulkeva keskiaikaisen Suuren Rantatien eteläinen linja. Haminasta Virojoelle johtaa Suuren Rantatien pisin museotieosuus. Tie myötäilee Suomenlahden rannikkoa. Sitä kulkiessa voi hyvin aistia menneen ajan matkustamisen hyviä puolia. Matka joutuu talolta talolle, halki peltojen, ja välillä tie kaartaa metsäisille ylämaille. Kuva: Vornan tie, Eno (34k) Keskiaikaista Hämeestä Savoon johtanutta Suurta Savon tietä on säilynyt Pertunmaalla. Tien väitetään olevan yhä niin mutkainen, että oman auton perävalot saattavat näkyä pahimmassa mutkassa. TIE KULKEE TALOLTA TALOLLE Tuusulanjärven rantaa myötäilee puolestaan vanha paikallistie. Sitä kunnostettiin jo 1600-luvulla. 1800-luvun lopulla sen varrelle keräytyi taiteilijoita pääkaupungin humusta. Aleksis Kiven kuolinmökki ja Pekka Halosen taiteilijakoti ovat tien varrella, eikä tieltä ole pitkää matkaa Sibeliuksen Ainolaankaan. Kuva: Saviselkä-Piippola -tie, Kärsämäki/Piippola (42k) Saviselän - Piippolan museotie rakennettiin Piippolan ja Kärsämäen välille keisarillisen senaatin päätöksellä 1825. Tie perustettiin 1700-luvulta peräisin olevan kylätien tilalle. Tien muuntuvuutta kuvastaa se, että se palveli valtatien 4 osana 1930-luvulta lähtien. Minnestodsin museotie Oravaisissa on osa vanhaa Pohjanlahden maantietä. Sen rakentaminen aloitettiin 1600-luvun alussa, ja maapostin kuljetus siirtyi tielle 164o-luvulla. Tien varrella käytiin Suomen sodan aikana Oravaisten taistelu vuonna 1808. Raatteen tie Suomussalmella rakennettiin 19l0-luvun jälkipuoliskolla Oulun läänin kuvernöörin käskystä. Tarkoituksena oli "varmistaa työnpuutteessa olevalle työväestölle työtä". Tietä parannettiin jo 1920-luvun puolivälissä, ja se otettiin valtion haltuun. Talvisodan taisteluista on muistona tien varrella muistomerkkejä, joita museovirasto on entistänyt. Polkureitti Inarista Utsjoelle tunnettiin jo 1700-luvulla. Utsjoen postipolku on osa tätä vanhaa yhteyttä, ja sitä pitkin kannettiin posti pohjoiseen vielä 1950-luvulla. PUU- JA KIVISILTOJA YLI VIRRAN Suurella Rantatiellä on monta museosiltaa. Espoon kartanon kohdalla sijaitseva Qvarnbro lienee vanhin kivisiltamme. Silta on pahoin piilossa, mutta sen vieressä oleva Sågbron museosilta edustaa varhaisimpia kiviholvisiltojamme. Se on rakennettu vuosina 1778-1816. Halikkoon taas rakennettiin vuonna 1865 uusi silta vanhalle siltapaikalle. Komeiden kivisten maatukien varaan tehtiin puinen tukiansassilta. Kuntalaiset saivat keisarilta oikeuden kantaa siltarahaa. Kuva: Viherin silta, Joutsa (36k) Eteläkylän Isosilta Pyhäjoella on vanhin vielä käytössä oleva puusilta maassamme. Silta valmistui vuonna 1837 Fredrik Adolf Hällstömin suunnitelmien mukaisesti. Puulustotutkimuksessa on todettu, että osa sillan puurakenteista on vielä alkuperäisiä. Kuva: Eteläkylän Isosilta, Pyhäjoki (15k) Viherin museosilta Joutsassa on esimerkki puurakennusperinteemme jatkuvuudesta. Kiviset maatuet ja virtapilari on rakennettu jo 1887, mutta puuosia on aina tarpeen tullen uusittu. Aunessilta, kivisiltojemme kaunotar, rakennettiin Tampereen Teiskoon juuri viime vuosisadan vaihteessa. Sillan suunnitteli arkkitehti Georg Schreck. Siitä oli tarkoitus tehdä "ikuinen ja varma tulen varaa vastaan". SAVESTA TEHTY SILTA Ylivieskassa rakennettiin uusi silta Kalajoen yli vuonna 1912. Se on teräsbetoninen viisiaukkoinen palkki- ja ulokepalkkisilta. Betonin käyttö oli vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä tuntematonta. Silta sai kansan suussa nimen Savisilta. Sen suunnitteli Jalmar Castren. Hän suunnitteli myös Orimattilan Tönnön sillan tielahkolle. Siinä sovellettiin ensimmäistä kertaa Ranskassa ja Saksassa kehitettyä rautabetonitekniikkaa. Kuva: Tönnön silta, Orimattila (34k) Lukuisten puusiltojemme kohtalona oli usein laho tai muu tuhoutuminen. Kun vanha silta oli Hattulan Mierolassa hävitetty kansalaissodassa, rakennettiin uusi silta betonista vuonna 1919. Hauhon Alvettulassa taas puinen silta oli vuonna 1910 niin huonossa kunnossa, että päätettiin rakentaa uusi silta. Tämä harvinaisella tapanimenetelmällä rakennettu silta valmistui vuonna 1916. Perttilän silta Isokyrössä on rakennettu tämän vuosisadan alussa. Se on tiettävästi vanhin käytössä oleva riippusilta maassamme. Sillan rautaosat taottiin kyläseppä Hannun pajassa norjalaisen esikuvan mukaan. Savukosken silta on Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla. Kaarisilta on tanskalaisen Christiani & Nielsen -rakennusyrityksen tekemä ja valmistui vuonna 1928. Virran vuolauden vuoksi silta rakennettiin erikoista köysirataa käyttäen. Kuva: Savisilta, Ylivieska (35k) Suuri Rantatie oli historiallisen ajan alussa maamme kulkuverkon pääväyliä. Sitä pitkin kulkivat hallinnon edustajat, kirkonmiehet, kauppiaat ja rahvas. Sen osia, tienpätkiä ja vanhoja joenylityspaikkoja on museokohteina. Nyt rakennetaan uutta yhteyttä Turusta Vaalimaalle ja edelleen Pietariin. Ehkä sadan vuoden kuluttua E18-tien osia on museotienä.
Tiehallinto
|